Historia

Helsinki Tallinna Race – 30 vuotta takaa-ajoa Tallinnaan

Eestin itsenäistyminen vuonna 1991 avasi entisestään eteläisen naapurimaamme aluevesiä suomalaisille kilpapurjehtijoille. Parina vuonna järjestettiinkin mm. NJKn toimesta purjehduskilpailuita Tallinnaan, mutta syystä tai toisesta ne eivät onnistuneet saavuttamaan kovin suurta suosiota. 

Tarinan mukaan Koivusaaren Pursiseuran jäsenet saivat Kalevi Jahtklubin varakommodorin kanssa käydyn keskustelun jälkeen tietää silloisesta tilanteesta. Vuodelle 1993 ei vieläpä tällaista kilpailua ollut tiedossa, ja näin viimeistään syntyikin ajatus KoPussa sellaisen järjestämiseksi. Samana vuonna starttasikin ensimmäinen Takaa-ajo Tallinnaan, kuten kilpailu vielä parin ensimmäisen vuotensa aikana viralliseltakin nimeltään tunnettiin. Kilpailuun lähteneet 43 venettä saattoivat vasta haaveilla myöhempien aikojen vapaasta liikkuvuudesta maiden välillä. Osallistuneet voivat vieläkin muistella mm. rajamuodollisuuksiin liittynyttä byrokratiaa, Lauttasaaren Yhteiskoulun auditoriossa järjestetyn kipparikokouksen lisäksi.

Takaa-ajokilpailun nykyisestä asemasta kertoo kilpailun nopea kasvu yli sadan veneen lähdöksi ja Suomen suurimmaksi avomerikilpapurjehdukseksi – ennätys on 201 ilmoittautunutta ja 198 lähtijää. Ydinkonsepti on pysynyt lähes muuttumattomana vuosikymmenien ajan. Organisaatio on siitä huolimatta pyrkinyt ylläpitämään ja kehittämään Helsinki Tallinna Racea niin kilpailijoiden kuin ympärillä muuttuvan maailman ehdoilla. Voidaankin todeta, että alkuperäisiin takaa-ajoihin nähden kilpailussa puhaltaa uudet tuulet kaikkialla paitsi itse purjehdusyönä Suomenlahdella. Rakkaan asian muuttaminen herättää aina keskustelua ja pohdiskelua, tunnettakin, mutta päällisin puolin johtoryhmän tarkoin harkitsemat muutokset on mielletty tervetulleiksi myös pitkään osallistuneiden keskuudessa. Eikä johtokunta onneksi ole pelännyt arvioida tekojaan uudelleen, mikäli palaute on ollut vähemmän vastaanottavaisempaa.

Talkootyövoimin järjestetty kilpailu on pyrkinyt kokoamaan venealan toimijoita yhteen, ja se on muodostunut alustaksi niin Suomen ja Eestin väliselle yhteistyölle kuin kansainväliseksi kippareiden kohtaamispaikaksi. Helsingin ja Tallinnan kaupunginjohtajat ovat useina vuosina tervehtineet kilpailijoita tulosjulkaisussa. Muutamina vuosina kilpailu jopa toimi kulttuuriministerin ja sittemmin Helsingin pormestarin suojeluksessa. Voidaankin sanoa, että Helsinki Tallinna Race on vakiinnuttanut asemansa odotettuna elokuisena purjehdustapahtumana osaksi suomalais-virolaista kulttuuria. Allekirjoittaneella on kunnia koostaa sen 30 vuotinen taival näille sivuille. Matkan varrelle mahtuu niin lukematon määrä sattumaa ja tapahtumaa, että monet herkulliset yksityiskohdat jäävät varmasti käsittelemättä, mutta elävät edelleen vahvoina kilpailijoiden ja järjestäjien muistoissa.

Kilpailun historiasta ja siihen liittyvistä anekdooteista ovat aiemmin ansiokkaasti kirjoittaneet KoPun ja kilpailun käyttöön julkaistuissa vuosikirjoissa kilpailua perustamassa olleet kopulaiset Esa Kalervo (kilpailun johtaja v. 1995-2000) sekä Esa T. Törmä (johtaja v. 2004-2006). Näitä kirjoituksia on täydentänyt muissa julkaisuissa mm. Ari Huusela (johtaja v. 2010-2013) ja Lauri Ilomäki, joka on toiminut kilpailun johtajana vuodesta 2022. Päällikön paikalla on myös nähty Jarmo Metso (v. 1993-1994 sekä 2001-2003), Risto Saikko (v. 2007-2009), Matti Vuolanen (v. 2014-2015), Ville Voltti (v. 2016-2018), Toni Haanpää (v. 2019) sekä Noora Westerlund (v. 2020-2021). Tämä kirjoitus vetää yhteen aiempien kirjoittajien huomioita sekä esittelee tekijöitä, jotka ovat muovanneet kisan nykyaikaiseen muotoonsa viimeisimpien vuosien ajalta. Ensimmäistä kertaa myös koko Helsinki Tallinna Racen historia julkaistaan suuren yleisön saataville osana kilpailun 30-vuotisjuhlallisuuksia. Harvalla muulla suomalaisella avomerikilpailulla on tälläistä(kään) tarjota!

Avomerikilvan kehitys

Kilpailullisesti suurimman muutoksen on tuonut takaa-ajon tasoituksessa alusta alkaen käytetyn LYS-järjestelmän korvautuminen 2020-luvulla FinRating -järjestelmällä. Aikanaan veneiden tasoitusluvut arvioitiin tasoitusta hallitsevan veneilyliiton toimesta kunkin venetyypin aikaisemman kilpailumenestyksen perusteella, uudemmat laskukaavat perustuvat puhtaasti kansainväliseen nopeudenmallinnusohjelmaan (eng. Velocity Prediction Program). Yksityyppiluokka on pyritty järjestämään niille venetyypeille, joiden edustajia ilmoittautuu vähintään viisi. Vuosituhannen taitteessa suosittu X-99 on saanut nyt seuraajakseen First 31.7 luokan. Yritysveneet ovat puolestaan voineet kilpailun alkuajoista lähtien osallistua omalla osallistumismaksullaan, johon on sisältänyt osallistujaa varten räätälöidyt satamapalvelut oheisohjelmineen. Alun perin yritysveneet kilapailivat muiden LYS, ORC- ja IRC-lähtöjen joukossa. Ilmoittautuneiden määrä kasvoi nopeasti nykyiseen 20-30 veneeseen, ennätys on yli 40 yritysvenettä. 2006 alkaen toiveesta perustetussa omassa Business LYS -luokka on sittemmin vetänyt puoleensa suurimman osan yritysveneistä. Luokassa lähtö on aikaistettu, jotta venekuntien jäsenillä olisi vielä mahdollisuus ehtiä Tallinnaan iltaa viettämään. Tämä on osaltaan mahdollistanut luokan nykyisen kyvyn tuottaa unohtumattomia charter-, asiakas- ja virkistystapahtumia.

Lähtökohtaisesti tarkoituksena on ollut järjestää kovatasoinen kilpailu ja sellaiseksi ovat myös takaa-ajolähdöt muodostuneet. Näiden rinnalla on pyritty tarjoamaan kilpapurjehdukseen suuntautuneimmille venekunnille oma haastavampi luokkansa. Alkuperäiset ORC- ja IRC-kilpailuluokat ovat myöhemmin siirtyneet syrjään kahden hengen miehistöllä purjehdittavan DH-luokan nousun myötä. Nämä ovat houkutelleet vuosittain lähtölinjalle useita kansainvälisissä kilpailuissakin palkittuja miehistöjä ja venekuntia. Kilpailun tasokkuus on edesauttanut sen vakiintumista osaksi avomeripurjehduksen kausittaisia ranking -sarjoja. Aseman vakaudesta kertoo puolestaan sekin, että nämä aikojen saatossa nimeltään ja järjestäjältään monta kertaa vaihtuneet sarjat ovat voineet hyödyntää HTRn kilpailua yhtenä osakilpailunaan. Yritysrahan virratessa suomalaisessa kilpapurjehduksessa etenkin 2000-luvun vaihteessa kilpailussa nähtiin suuriakin valtamerikilpureita, joista 100 jalkaisella Maxilla Gap Geminillä on edelleenkin hallussaan kilpailun keskinopeusennätys 10,16 solmua.

Yhtenä vuonna omin nokkineen sekaan lähteneen pienen avokatamaraanin tiedetään ennättäneen Tallinnaan 15 m/s sivutuulessa noin 2 tunnin ja 40 minuutin ajassa. Maalissa GPS-nopeutta kysyttäessä kipparin kerrotaan vastanneen “En tiedä, laite putosi kyydistä jo ennen Kasuunia”. Tälläiseen toimintaan ei järjestäjien toimesta ole koskaan kannustettu. Kilpailua on pyritty järjestämään vastuullisesti ja turvallisesti, siksi aivan millä tahansa avomerikelvottomalla virityksellä ei ole voinut lähteä suhaamaan järjestäjien kellottamalle radalle. Niinä muutamina vuosina, kun monirungot ovat voineet osallistua avoimen luokan puitteissa, ovat ne olleet uskottavia kilpailemaan nopeamman veneen palkinnosta. Suomalaisten avomerikelpoisten kilpamonirunkojen vähyydenkin tähden lienee käynyt niin, että laajempaa osallistumista ei kuitenkaan ole saatu aikaiseksi.

Turvallisuudessa voidaan katsoa onnistuneen niin hyvin kuin vaarallisessa avomeripurjehduksessa voidaan. Ainuttakaan hukkumistapausta ei tiedetä HTRn historian aikana tapahtuneen – henkilö on ollut yli laidan kahdesti, mutta pelastettu ammattitaitoisten purjehtijoiden toimesta joko takaisin omaan tai kilpailijan veneeseen. Ahtailla lähtö- ja maalialueilla sekä yön pimeinä tunteina ei ole voitu välttyä kolareilta eikä kovan merenkäynnin aiheuttamilta vaurioilta. Isojakin havereita on jouduttu korjaamaan, onneksi pääasiassa elotonta lasikuitulaminaattia ja muita komposiitteja vakuutusyhtiön piikkiin. Aikojen saatossa veneiden vaatimuksia on lopulta hieman kevennetty. Alkuvuosien tarkkuudesta kertoo mm. muutamina ensimmäisinä vuosina telehallintoviranomaisen paikan päällä Vironaltaalla jokaisen veneen VHF-radiolupaan tekemät tarkistukset. Nykyään hyväksytään jopa 3. katsastusluokan alukset.

Takaa-ajokilpailu Helsingistä Tallinnaan on pysynyt avomeriosuuden osalta varsin muuttumattomana ja sitä onkin pidetty toisaalta tylsänäkin yhden halssin leginä. Lähtö- ja maalialueen vaihtelun vuoksi sillä on ollut mittaa n. 42-45 meripeninkulmaa.  Ainoa poikkeus on toistaiseksi tapahtunut vuonna 2021, kun Covid-19 rajoitukset tekivät kilpailusta takaa-ajon Tallinnan matalan ympäri, lähtö ja maalisatama oli tällöin Katajanokalla. Toivomuksesta on ajettu kilpailullisemmissa luokissa sekä yksityyppiluokissa erilaisia pidempiä ratavariaatioita. Osa radoista on kiertänyt Porkkalan kärjen editse ja osa on muodostanut  myötätuuli-vastatuulisilmukoita eri Suomenlahden reimarien välille. Oman mausteensa suoran radan kilpailuun on tosin tuonut yöllä vaihtelevat tuuliolosuhteet ja radalla on nähty kaikensuuntaista puhallusta eri voimakkuuksilla. Kertaakaan ei tosin pläkä ole vielä päässyt keskeyttämään kilpailua kokonaan.

Ajan hermolla pysymiseksi palkintojenjaossa on myös pyritty luomaan kategorioita, jotka edistäisivät myönteistä kehitystä vallitsevassa purjehduskulttuurissa. Tyypillisesti hieman ikääntyneimpien miesten lajin vastapainoksi on aikanaan kaikille ylityksen tehneille naisille tarjottu ruusut maalisatamassa. Nykyisellään perinne on uudistunut, ja naisia halutaan kannustaa osallistumaan kokonaan omalla veneellään. Useampina viimeisimpinä vuosina onkin nopeimman naisiston titteliä laskettu monen naisiston keskuudesta. 

Ympäristöystävällisyys sekä kestävän kehityksen arvoja on pyritty huomioimaan nykyisessä palkintojenjaossa paremmin, ja siksi mm. gasteille jaettava ikoninen HTR-muki on saanut jäädä historiaan. Sen ovat korvanneet muut yhteistyökumppaneilta saatavat tuotepalkinnot, joten  vaihteluakin palkintopöydälle on saatu  lisää.

Kilpailun leikkimielisemmän puolen ilmentymänä on pidettävä myös vuonna 2020 ensimmäistä kertaa purjehdittua paluukilpailua. Koitokseen lähteneet veneet ovat julkaisseet oman saapumisaikansa Kakumäestä Helsingin Kasuunille sosiaalisen median päivityksessä tervehdyskuvan kera. Kotona laskettujen aikojen perusteella on  voittajille lähetetty postitse pieni muisto osallistumisesta. Toisin kuin ajoittain vakavamielisemmäksikin äityvässä takaa-ajossa Tallinnaan, ei tässä kilpailussa ole ollut tapana kuin muistella mennyttä viikonloppua yhdessä muiden osallistujien kanssa. Kilpailun purjehdusohjekin on tyypillisesti julkaistu epävirallisia reittejä pitkin, kipparikokoukset lienevät edelleenkin pitämättä.

ATKsta ja TVstä SoMeen

Tietotekniikan mahdollisuudet on haluttu alusta lähtien valjastaa palvelemaan kilpailun järjestämistä ja näkyvyyden edistämistä. Tällä saralla muutenkin tapahtunut nopea kehitys ei ole voinut olla vaikuttamatta myös tapaan, jolla sitä on vuosien kuluessa sovellettu. Nykyaikaisten tietoliikenneyhteyksien aikakaudella on kilpailun reaaliaikainen seuraaminen Internetistä tullut entistä helpommaksi omalta kotisohvaltakin käsin. Sähköistetty tuloslaskenta pyrkii tuottamaan kilpailun alustavat tulokset julkisesti saataville heti, kun veneitä on alkanut saapua maaliin.

Lineaarisen television, lankapuhelimen sekä printatun median kulta-aikana 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa näkyvyyttä tuottivat tapahtumasta kuvatut uutisfilmit sekä lehtijutut. Vuonna 1997 on MTV3 kanavalla näytetty myös pidempi dokumenttifilmi kilpailun järjestämisestä ja siihen osallistumisesta. Nykyiseltään tapahtumasta uutisointi on siirtynyt organisaation itsensä ylläpitämille Facebook, Instagram ja YouTube -tileille. Kuvien, videoiden ja lukemattomien päivityksien lisäksi niiden kautta on lähetetty kipparikokous suorassa lähetyksessä Covid-19 aikana. Maaliveneestä on lähetetty livekuvaa SoMen yli luonnonvalon näin salliessa, ja kilpailijoita kannustetaan julkaisemaan omaa materiaaliaan HTRn avainsanoja käyttämällä.

Painetun median merkitys kilpailun ja sen yhteistyökumppaneiden näkyvyyden kannalta oli aikanaan nykyistä huomattavasti suurempi. Järjestäjät tuottivat osallistujille postitettavat kutsujulkaisut sekä tulosluettelot. Jopa poikkeuksellista huolenpitoa ovat osoittaneet mm. joinakin vuosina osallistujille postitetut kolmikieliset joulukortit. Ahkeralla ilmoitusmyynnillä julkaisuihin kerättiin rahoitusta tapahtumalle sekä tarjottiin yhteistyökumppaneille jopa sivun verran mainostilaa. Muiden kanavien nousun myötä viimeistään kustannus- ja ympäristösyyt johtivat lopulta näistä luopumiseen. Painokoneet ovat tuottaneet vuosien saatossa myös satoja paperisia sekä kankaisia kisa- ja oheistuotteita, joka jatkuu vähäisissä määrin edelleenkin. Mm. vuosittain veneille jaettavat kilpailuviirit, järjestäjäkunnan pikeepaidat ja muut varusteet sekä Helsinki Tallinna Racen liput osoittavat edelleen ulkopuoleisille mistä on kysymys.

Ilmoittautumisten ja tuloslaskennan hallitsemiseksi kehitettiin jo varhain Koivusaaren Pursiseuran toimesta oma tietokoneohjelma, jonka tie tuli osittaiseen päätökseensä Suomen Purjehdus- ja Veneilyliiton siirryttyä nykyisin olympialaisissakin palvelevan Manage 2 Sail -järjestelmän piiriin. Hyvin toimineen oman ohjelmiston tällainen korvautuminen ulkopuoleisella päätöksellä herätti järjestäjissä odotetunlaisesti ristiriitaisia tunnelmia. Päällisenä puolena oli huoli Keski-Euroopan sisävesille jollaregattoihin suunnitellun ohjelmiston soveltuvuus takaa-ajoapurjehdukseen avomerelle. Yhteensovittaminen ei ole ollut aivan saumatonta, ja organisaatio joutuu edelleenkin turvautumaan mm. omaan excel-koodiin mm. lähtölistojen ja tasoitettujen aikojen muodostamiseksi.

Kilpailijoille päin siirtyminen Manage 2 Sail -järjestelmään on näkynyt kilpailun virallisen tiedotuksen keskittymisellä alustalle. Vuodesta 2010 rekisteröidyt nettisivut www.helsinkitallinnarace.fi palvelevat edelleen sosiaalisen median rinnalla tapahtumaan liittyvän muun tiedottamisen mahdollistamiseksi. Nettisivuille on pyritty koostamaan tärkeimmät tiedot tapahtuman järjestäjistä, tarkoituksesta sekä historiasta. Tulosarkisto lähes kaikista historian kisoista on löydettävissä sieltä. Kautta aikojen kilpailijat ovat tarvinneet organisaation väsymätöntä asiakaspalvelua kaikkien oikeiden ilmoittautumistietojen täydentämiseksi lomakkeille. Nykyään onneksi riittää se että kilpailuorganisaatio  tarkistaa veneiden mittakirjan aiempien passien, radiolupien ja muiden asiakirjanivaskoiden asemesta.

2018 kilpailun live-seuranta astui muiden urheilutapahtumien rinnalle nykyaikaan. Eestiläinen Sport Rec -yrityksen kanssa tehdyllä yhteistyöllä jokainen kilpailuun lähtevä alus siitä lähtien on varustettu seurantalaitteella, joka lähettää tiedon puhelinverkon välityksellä rannalle ja sieltä edelleen Internettiin. Sport Rec on hoitanut hienosti kuriirilla seurantalaitteet lähtösatamaan kilpailua edeltävinä vuosina, vähintään yhtä mallikkaasti kilpailijat ovat hoitaneet seurantalaitteen palauttamisen; vain yksittäisten laitteiden tiedetään matkan varrella jääneen Suomenlahden pohjaan.

Piritasta Kakumäkeen, Kaupungilta MarinaBaylle

Alun perin maaliin tultiin Moskovan olympialaisissakin näyttämönä toimineen Piritan edustalle. 1990-luvun alusta lähtien rajamuodollisuudet hoituivat Rajavartiolaitoksen ja Eestin Piirivalven kanssa mallikkaassa yhteistyössä. Helsingin päässä oli puolestaan kaupungin puolesta osoitettuna Vironallas kilpailijoiden käyttöön. Ensimmäisinä vuosina kaupunki tarjosi Kauppatorin viereisiä tiloja kilpailuun liittyvän materiaalin jakamiseen sekä kipparikokouksen pitämiseen. Sittemmin kokous löysi paikkansa Lauttasaaren yhteiskoulun auditoriosta, jossa sitä pitkään pidettiin aina tuleviin uudistuksiin asti. 

Eestin liityttyä Schengenin sopimukseen ja rajamuodollisuuksien poistuttua vuodesta 2008 alkaen veneet saapuivat pitkään kukin tahoiltaan lähtöviivalle, kunnes 2016 avattiin lähtösatama uudelleen Helsingin kaupungin tuella eteläsatamaan. Kipparikokous siirtyi pidettäväksi sen yhteyteen ja viimeisten vuosien aikana myös tästä on pyritty muodostamaan aktiivinen lähtösatama. Mallia pyrittiin ottamaan mm. muista Itämeren alueen tunnetuista avomerikilpailuista. Moni osallistuja varmasti on kokenut esim. Gotland Runtin lähtösatamatunnelmaa Sandhamnissa. Ensimmäisimpinä vuosina haluttiin järjestää myös yhteissiirtyminen lähtösatamasta lähtöalueelle veneparaatina Helsingin kaupungin editse. Osa kippareista kuitenkin koki järjestelyn kilpailuun osallistumisen kannalta kankeana, ja siksi hankkeesta myöhemmin luovuttiin.

Lähtösatama sai nykyisen muotonsa 2020, kun yhteistyökumppaniksi tuli Marina Bay Katajanokalta. Sää on suosinut viimeaikaisia kilpailua ja kipparikokous on saatettu pitää MarinaBayn satamatoimiston terassilla, jonka oheen pystytetty teltta on toiminut kisatoimistona. Tällä järjestelyllä on vähintäänkin haluttu tarjota mahdollisuus joustavaan veneen tuomiseen Helsinkiin ennen kilpailua. Tätä moni kauempaa tuleva on arvostanut. Joinakin vuosina vetonaulaksi on järjestetty live musiikkia soittava bändi jo lähtösatamaan.

Piritan satamassa toiminut Kalevi Jahtklubi osallistui aikanaan paljonkin Tallinnan tapahtuman järjestämiseen. Siitä kasvoikin monina vuosina ikimuistoiseksi äitinyt palkintojejakogaala hurjine päätöstanssiaisineen. Yhteistyö Kalevi Jahtklubin kanssa sujui mallikkaasti, mutta ajan saatossa Kalevin resurssit osallistua tapahtuman järjestämiseen heikkenivät. Tilalle Piritassa löytyi muita toimijoita, joidenka tuella tapahtumaa saatettiin jatkaa. Viimeistään ajan saatossa vuoden 1980 olympialaisia varten rakennettu satamakompleksi alkoi tuntua aikansa eläneeltä. Sen puitteet eivät enää vaikuttaneet palvelevan nykyaikaista purjehduskilpailua tarkoituksenmukaisella tavalla. Varteenotettavien vaihtoehtojen vähyyyden vuoksi kilpailu kuitenkin pysyi vielä hetken Piritassa.

Järjestäjien aktiivinen purjehtijain verkosto sai sitten vuoden 2017 alun tienoilla vihiä Tallinnaan rakennettavasta uudesta satamasta, Haven Kakumäestä. Rakentamisen alkuvaiheilta kantautuneiden huhujen perusteella he olisivat kiinnostuneita ottamaan järjestämisvastuuta myös useiden Itämeren alueen purjehdustapahtumien satamaisännyydestä. Tutustumaan lähtenyt delegaatio löysi lopulta itsensä loppusyksyisenä iltana saunomasta laiturin viereisestä rakennustyömaakontista miettien, tulisiko tuhannen ihmisen purjehduskilpailusta ympäröivän hiekkakentän puitteissa yhtään mitään. Vuodessa kentälle kohosi kuitenkin useampikin rakennus, joista paljastui modernit ravintolat, saunat ja muitakin kilpailun kannalta olennaisia palveluita. Päätös siirtää kilpailun maalisatama Tallinnan länsipuolelle sai tämän myötä sinettinsä, ja ensimmäistä kertaa Kakumäessä jaettiin palkintoja vuoden 2019 lähtöjen päätteeksi.

Oheisohjelman myötä monelle Helsinki Tallinna Race onkin muodostunut vuotuiseksi tavaksi kohdata yhteisiä tuttavia niin kilpailemisen kuin laiturilla yhdessäolonkin muodossa. Kisaajat ovat kiitettävästi osallistuneet tapahtumiin muutenkin kuin olutta särpimällä. Kaijalla on aikojen saatossa muodostunut jopa uusia ystävyyssuhteita, kirjoittaja tietää ainakin jo yksistä häistäkin, joita on sattuneen kohtaamisen myötä juhlittu ja vietetty hääyötä Doubled Handed -luokassa. Tapahtuman positiivinen perusvire sai tämänkin pariskunnan vielä palaamaan kilpailuun myöhempinä vuosina. Helsinki Tallinna Race onkin vetänyt aina puoleensa ison joukon veneilijöitä, jotka eivät edes unelmoi kultapokaalien voittamisesta; voitto se on jo osallisuus tästä tunnelmasta.

Muita yhteistyökumppaneita unohtamatta

Ajan saatossa kilpailu on ollut nimettynä pääyhteistyökumppaniensa mukaan Lanier (v. 1996), Iltalehti (v. 1997-98), Kauppalehti (v. 1999) sekä Mandatum Life (v. 2010-13) Helsinki Tallinna Raceksi. Yhteistyökumppanuudet ovat tuoneet tapahtumalle niin rahoitusta kuin myös persoonallista ilmettä mm. palkintojen ja oheistuotteiden mukana. Itsenäisellä ja monipuoleisella näkyvyydellä on rakennettu kilpailun oman identiteetin lisäksi myös positiivista kuvaa kaikille kilpapurjehdukseen osallistuville. Tapahtumasta kertyvää tuottoa on jaettu eestiläisille hyväntekeväisyyskohteille. Lahjoitusvaroja onkin ajan mittaan kertynyt nykyrahassa reilusti yli sadan tuhannen euron edestä, joista suurin osa on peräisin vuosiensaatossa kymmeniltä – ellei peräti sadoilta – eri yritysluokkaan osallineilta yrityksiltä. Lahjoituksen kohde on vuosien myötä vaihdellut. Tarkoituksena on ollut lahjoittaa rahat Tallinnan sairaiden lasten terveydenhuollon ja kuntouttavan toiminnan hyväksi. Niillä on edistetty mm. keskoskaappien hankkimista Tallinnan lastensairaalalle kuin fysioterapiavälineistön uudistamista Tondi Pohikoolille.

Purjehtijoilta purjehtijoille

Kilpailun järjestämistä talkootyövoimalla on haastanut järjestäjiä sen kasvaessa ammattimaisempiin mittasuhteisiin. Haasteeseen vastaaminen olisikin ollut mahdotonta, ellei KoPun jäsenistöstä olisi sukupolvi toisensa perää kasvanut poikkeuksellisia henkilöitä, joille tavanomainen ei ole riittävää eikä keskinkertaisuus tyydyttävää. Koivusaaren Pursiseuralla on kertynyt kokemusta erilaisten kilpailujen järjestämisestä jo seuran perustamisajoista lähtien. Tiistaikilpailut ovat vuodesta 1979 alkaen tarjonneet pääkaupunkiseudulla mahdollisuuden harjoitella niin kilpailemista kuin kilpailun järjestämistäkin ja Karvalakkikilpailu on toiminut pitkään kauden päätöstapahtumana. “KoPu järjestää aina hyvät kisat!” on toiminnan motto.

Myöhemmässä elämässään mm. kansainvälisissä maailmanympäripurjehduskilpailuissa meritoituneiden kilpailun johtajien alaisuudessa on ollut usean kymmenen vapaaehtoisten joukko. Kokonaisuudessaan nämä pestit ovat työllistäneet satoja henkilöitä vuosien varrella. Kilpapurjehduksen asiantuntemuksen lisäksi ponnistus on edellyttänyt mm. media-alan ja markkinoinnin ammattilaisten vuosittain usein korvauksetta luovuttamaa työpanosta. Jopa Covid-19 -varautumissuunnitelman luomisessa voitiin konsultoida seurasta löytynyttä lääkäriä. Voittoa tavoittelemattomana tapahtuma ei ole halunnut palkata henkilökuntaa, mutta vapaaehtoisia on pyritty huomioimaan eri tavoin, yhteistyökumppanuuksia hyödyntäen.

Hartioiden leventämiseksi parina edellisenä vuotena alkanutta yhteistyötä Naispurjehtijoiden kanssa syvennettiin entisestään vuonna 2019, jolloin seuran edustajasta tuli täysimääräinen HTRn johtokunnan jäsen. Edeltävinä aikoina Koivusaaren Pursiseurassa oli käyty jopa keskustelua vahvan brändin luovuttamista kokonaan pois. Kenties korkeimman tarjouksen esittäjälle, näin ainakin uskaliaimmat kehtasivat ajatella seuralle ajoittain varsin tuottoisankin toiminnan tulevaisuuden suhteen. Kumppanuus Naispurjehtijoiden kanssa on kuitenkin osoittautunut innokkaiden järjestäjien virran takeeksi. NaPS jäsenineen on noussut vastaamaan omista vastuualueistaan suvereniteettinsä ansainneina toimijoina, eikä huolia HTRn tulevaisuuden suhteen ole toistaiseksi tarvinnut enää kuulla.

Kokemuksiaan rikkaampana Helsinki Tallinna Race on päässyt kehittymään aloittelevasta kilpapurjehtijasta täysiveriseksi, kaikkia eri purjekerrastojaan kokeilleeksi kilpailuveneen päälliköksi. Saavutettuaan täysimääräisen aikuisen ikänsä, on se valmis reivaamaan purjeitaan maailman tilan niin vaatiessa kuin myös nostamaan kaiken saatavilla olevan keulapurjeensa kovempaan alamäkikyytiin. Yhdymme varmasti kaikki toiveeseen, että Helsinki Tallinna Race seilaa Itämeren aalloilla vielä seuraavatkin 30 vuotta orastavan keski-ikänsä yli!

Matti Rahnasto

Helsinki Tallinna Race 2023 johtoryhmän puolesta

Julkaistu 18.8.2023, viimeisin päivitys 17.9.2023

Lähteitä

Koivusaaren Pursiseuran juhlajulkaisut
Helsinki Tallinna Race Tulosjulkaisut 1993-2022
Helsinki Tallinna Race dokumentti MTV3 1997
Kilpailun järjestäjien henkilökohtaiset haastattelut vuosien varrelta
Henkilökohtainen kokemus kilpailusta 2015 alkaen